Noniin nyt sitten on alkanut taas koulu, viimeinen rutistus edessä, joka kyllä kestää vuoden. =)

Nyt edessä opinnäytetyön tekemistä,se kyllä alkoi tossa syksyllä, mutta nyt käydään sitten tosi toimiin. Alkuun tuntui todella hankalata, mutta nyt jotenkin on ajatukset lähteneet kulkemaan uudelleen. Tietysti olis pirun hienoa jos olis keksitty sellainen piuha jonka vois liittää päästään tietokoneeseen, joka sitten osaisi ottaa mun päästä kaikki ne ajatukset joita siellä on liittyen opinnäytetyöhöni, mutta eihän sitä vielä ole keksitty. ;) Joten joutuu siten kirjoitamaan itse.

Koulu tuntui muutenkin taas pitkästä aikaa mielenkiintoiselta ja jopa opettajatkin olivat jotenkin erinlaisia tai sit vaan kuvittelelin. Oliskohan sillä vaikutusta että ollaan nyt sit niinku vanhin vuosikurssi ja kohta jo valmiita. =)

Muutenkin jotenkin tuntuu että elämä voisi taas olla paranemassa. Menkat oli ja meni enkä sitten ollut tässäkään kierrossa raskaana, no ehkä seuraavasta, tai luultavasti en. Pitäs varmaan mennä sinne lapsetomuusklinikalle kun toi kierto on taas menny sekasin luultavasti, vai mistä sen oikeestaan voi tietää vaikka olisin oikeesti ollutkin raskaana ja se vaan meni nyt sitten kesken, ei kait mistään kun en sitä testiä tehnyt silloin kun olis pitänyt.

Nyt olis sitten vaihtoehtona se että tässä edelleen vartoilee tai lähtis sinne Ava:lle ja rupeis miettiin sitä IVF:ää, mut kait se olis kaikkein järkevintä nyt vaan keskittyä tää kevät opiskeluun ja vaikka sitten tossa kesän kynnytksellä ruveta vetään sitä hedelmöitysjuttua sitten niin jos tulee raskaaksi niin se syntyisi vasta ensi vuonna ja saisin siten kouluni loppun. Vaikka kait tällänen ajattelu on tyhmää, että vetkuttelee asiaa, kun ei voi koskaan edes tietää voiko saada lapsia ja ikä kuitnekin painaa päälle ja voi käydä niin etten niitä sitten koskaan saa. Mutta onko se sitten loppujen lopuksi elämää suurempi asia. Elämässähän voi tehdä toisaalta niin paljon kaikkea muuta ja toisaalta lapsia saa kyllä hoitaa kun on kummilapsi ja kavereilla on paljon lapsia ja niitä kyllä saa aina lainata silloinkun haluaa, ainakin melkein =) Niin mikäköhän takia sitä tästä aisasta toisaalta ottaa sellasta tressiä, ettei osaa muutakuin laskea kuukaudesta päiviä ja miettiä että koskas seuraavat menkat alkaa, koska niistä sitten on ovulaatia ym...

Eläis vaan elämään ja antais lasten tulla jos on tulakseen!!! No eihän se niin kuitenkaan mene!

Toisaalta aina joskus huomaan pienen piston sydämmessäni kun joku kaveri kertoo vartoovansa vauvaa, niin kuin tänäänkin hyvä ystäväni soitti kertoakseen että saa parin kuukauden päästä toisen lapsen, jotenkin vaan onnen toivotus tuli suustani jotenkin vaikeesti vaikka olen kyllä ihan onnellinen hänen puolestaa, mutta kun ajattelen että hän on saman ikäinen kun minäkin ja minulla ei kuitnekaan ole vilä yhtään lasta. Olen kaveripiiristäni melkein ainoa jolla ei ole lapsia jopa sellaiset ovat jo tehneet, jotka silloin joskus sanoivat etteivät tee koskaan.

Mutta nyt kuitenkin olen päätänyt muutaman kuukauden koittan keskittyä ainoastaan koulun käytiin!!!

Tosi hyvin luvattu en kyllä jaksa tuohon edes itse uskoa =))