Nyt on tämän kevään harjoittelut sitten onneksi takana päin. =) Milenterveysharjoittelu oli juuri niin syvältä kuin alkuun siitä kirjoitinkin, eli en saanut koko viiden viikon aikan yhtään ohjausta, tai en voi sanoo etten yhtään kyllä siellä oli ihan kivoja hoitajia osa jotka jaksoi neuvoa ja kertoa mitä pitää tehdä ja miksi, mutta suurin osa ei korviaan lotkauttanut vaan antoi tehdä mitä huvitti ja kuinka huvitti tai osasi.  No se onneksi on takana päin ja ei tarvitse sinne enää mennä. No toisaalta kyllä sieltä jotain jäi käteenkin lähinnä se että jos joskus taas minulla on itselläni sellainen tilanne että pitää ohjata opiskelijoita niin katon kyllä etten jätä heitä yksin ja kerron heille kyllä asioita ja muutenkin ohjaan heitä.

No oli tässä kyllä ihan mielenkiintoinenkin harjoittelu paikka, eli olin lastenosastolla, sillä sai tehdä ja näki kaikenlaista. Lasten hoitamine vaan on aika haastavaa, varsinkin kun ei kauheesti ole kokemusta niistä, kuinka niitä pitäisi syötää, juottaa, vaihtaa vaippaa, saatika sitten lääkitä, kun ne on niin pieniä osa ja osa on sit jo ihan aikuisten kokosia toiselle menee lääkettä sama määrä kuin aikuisille, mutta sitten sille viikkon vanhalle annetaankin ehkä vaan yksi kymmenes osa aikuisen annoksesta. Saa siinä olla tarkkana ettei vaan anna väärin. Mut muuten jakso oli kyllä mielenkiintoinen.

Nyt sitten on koulua vielä jäljellä 3 tentin verran sitten saa olla 3 kk vapaalla, tai siis töissä tienaamassassa opiskelurahaa. =)

Toisaalta kyllä odotan innolla että pääsen töihin mutta toisaalta jännittää ihan hirveesti kun menen vanhaan työpaikkaani, mutta nyt menekin tekemään sinne sairaanhoitajan töitä enkä enää perushoitajan. Pelottaa että osaako sitä tehä mitään ja kuinka työkaverit suhtautuu siihen että tulen sinne takaisin. Kyllä meillä aina ihan hvyät välit on ollut, etten sitä jännitä, mut jotian kuitenkin.

Päätin sitten jättää lapsenteko puuhatkin syksyyn, kun ei kerta tunnu tärpäämään niin nyt tuli mitta täyteen ja ajattelin antaa meille pienen rauhoittumisen, rupes meinaa pikkasen potuttaan kun aina saa kalenteria tuijottaa ja laskee koska mitäs tehä ja mitä. on meinaa erotiikkaa kaukana siitä hommasta, eikä tunnu missään kun tarvii pakottaa ittensä siihen juuri oikeana päivänä, ja sitten loppu kuun odotat että tapahtuuko yhtään mitään vai ei ja ainahan se on ollut se ettei ole tapahtunut yhtään mitään, sitten taas syömään pillereitä ja laskeen kalenterista että koskas seuraavan kerran vois tärpätä. Toisaalta tää on tuonut aika huvittavia piirteitä tähän homaan, tässä kerrankin olin kaverin kanssa kattomassa yötä ja totesin sillon yöllä että jaha nyt on sellanen olo mahassa että munasolu irtoo (tekee mulla ihan pirun kipeetä =)), no siinä miehen kanssa tekstailtiin ja sovittiin että tuun kotio enkä jää sitten äitille, muuten hyvä mutta matkaa sattu oleen 120km ja ajat sen sitten tulitikut silmissä ja tulet kotia että muka jaksasit tehä jotain, tosi mielenkiintosta. =) Et ihan hulluja hollia. Joten nyt rauhoitan kesän ja pääni jotta sitten ehkä syksyllä uusin voimin jaksaa tehä jotain.

Nautin elämästäni enkä stressaa suotta yhtään mistään!  Tai varmaan juu kun osaiskin olla ettei aina stressais jostain, mut ainakin yksi asia vähemmän.