Aika vierähti nopeasti. Tää viikko on ollut yhtä pintaliitoo koko viikko. Lähinnä sen takia että tällä viikolla oli koulua peräti 3 päivää. Kaikki päivät oli tosi raskaita kun oli harjoittelu tunnit joissa harjoiteltiin lasten ja mielenterveyspotilaiden hoitoa.

Tällähetkellä ei toi opiskelu maistuis yhtään. Koulua olis vielä jäljellä sellaset puoltoista vuotta. Jotenkin vaan tällä hetkellä ei vaan lukeminen kauheesti nappais yhtään, vaikka seuraava tentti on jo 2 viikkon kuluuttua, mutta jatkuvasti keksii kaikkee muutta milenkiintoista tekemistä, ettei muka kerkee lukemaan yhtään. Jostian kun sais käännettyä tota ajatusnappulaan niin että sais luettu. Mutta ei.

No se hyvä puoli tässä keväässä on että kohta alkaa harjoittelujakso eikä tarvi käydä koulussa kuin ihan muutamana päivänä. Vaikka ei toi ensimmäinen 5 viikonharjoittelu ainakaan kauheesti kiehdo kun pitäs mennä mielenterveyspuolelle ja se ei ole kyl yhtään mun juttu. Sitten sitä toista harjoittelua vartoon koska sen menen lapsille.

Vaikka siinäkin on sellainen pieni jännitys momentti kun itse on lapsettomuushoidoissa niin sitten välillä on aina sellainen uskon puute kaikkeen ja silloin ei kyllä haluis olla missään tekemisissä lasten kanssa. Sellaset päivät ovat aivan kauheita kun joka asia potuttaa ja sitten yrität pidätellä kyynelitä kun koulussa kin on joutunut harjoittelmaan lastenhoitoa ja itsellä on uskonpuute siitä ettei mahdollisesti saa itse kokea sitä autuutta että olis omia lapsia.

Sitä sitten aina pelkää omia tunteitaanikin miten reakoi moniin asioihin joita eteen tulee, kun toisaalta ei halua näyttää kaikkia tunteita ihan täysin oudoille ihmisille. Kun ei jaksa sitten selitellä mistä tunteet johtuu.

Ja toisaalta työssäni en voi ihan kaikkia omia ongelmiani tuoda julki.

No tässä nyt taas kirjoitteltu hyvin sekavasti vähän sitä ja tätä!

Öitä!