Alkaa todella lupaavasti tää päivitys! :)

Tässä toista viikkoa saikulla ollaan, töissä kun aina sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, nostettiin pappaa vessatuoliin, meno sinne sujui suht hyvin, mut pois tulo ei sitten sujunutkaan. Pappa ei suostunut seisoon jaloilaan joten kaikki paino meijän nostajien käsien varassa, toinen nostajista oli iso mies mutta minä "heikko" nainen, pappa painoi noin 100kg, ja tietysti sitten kun vielä on täysin veltto niin paino tuppaa tuplaantuun, eikä sillä ollut edes housuja jalassa että olis jostain ottanut kiinni, niin tietysti siinä sitten kävi niin että mun olkapääni sanoin sopimuksensa irti. :), viikon olin saikulla ja sit vasta kuvattiin huomenna kuulen näkyykö kuvissa yhtään mitäään vai luulenko vaan kivun, joka on toisinaan aivan pirunsietämätön. No katotaan mihkä tää kaikki taas johtaa.

No tässä kotona kun olen niin mitään muutakun ei pysty niin koneella voi kirjoittaa, niin yritän tehdä opinnäytetyötäni, jotta saisin sen johonkin mallille, mutta eihän sekään voi sujua, kun kysyn ohjaavalta opettajalta neuvoa, niin kommetti häneltä on tyyliin, että mieti vielä näitä ja näitä asioita. Siis HALOO mitä .ittua se kuvittelet mun tehneet viimeset 2 kk, kun miettineeni näitä ja näitä asioita, mutta mitä hittoo mun niille pitää tehä kun mun mielestäni on helvetin hyvät.

Enkä tosiaankaan jaksa pyöritellä sanoja edestakasin ja kääntää lauseita toiste päin. Sitten menin ja kysyin armaalta insinööri mieheltäni et mitä tälle pitäs tehdä niin, ette ikinä arvaa mitä se sano!  No sun pitää vielä vähän MIETTIÄ noita asioita! SIIS HALOO!!!! Voisko joku ihan oikeesti sanoo mulle et mikä vittu niissä nyt sitten mättää, kun mä en saakeli sitten tajuu! Kun musta ei tule jotain hiton tutkijaa vaan SAIRAANHOITAJA, jonka kuuluu hoitaa sairaita potilaita, eikä jotain tukimuksia! Siis tää on niin syvältä.

Ttänä keväänä mulla on ensimmäisen kerran käynyt mielessä ajatuks, että lopetan koko helvetin koulun kun mistään ei tuu yhtään mitään ja kun mä en ihan oikeesti ymmärrä tollasia hiton lauseen vääntämisisä. Toisaalta kouluahan ei enää oo jäljellä kuin vähän kun tarkotus olisi valmistua jouluna. Toivottavasti aika vaan menis nopeesti ja saisin noi lauseet jotenkin järjestykseen!!

Sitten kaiken huipuksi tää alku vuosi on totaallisesti taas sekottanut mun kiertonikin, menee aivan miten sattuu, en tiedä johtuuko se nyt sitten tosta Thyroxin lääkityksestä, jonka sain kun kilpirauhaseni on melkein vajaatoiminnassa, joka saattaa tehdä lapsettomuutta, Nyt oon syönyt tota lääkettä parisen kuukautta ja ihan pienellä aikaa panoni on ruvennut nouseen ihan hurjaa vauhtia, tosin tuntuu että ruokahalunikin on kasvanut. Enkä ole raskaana testi oli negatiivinen!

Kait sitä pitäs taas lähtee lääkäriin mut kun en vaan taas saa jotenkin aikasex kun se kuitenkin määrää taas syötäväx jotain pilleriä!

Mutta nyt lähden nukkuun jos vaikka toi käsi antas edes puoliyötä nukkua, jotta sitten jaksan taas huomenna vääntää toita lauseita!!!!

 

Noniin nyt sitten on alkanut taas koulu, viimeinen rutistus edessä, joka kyllä kestää vuoden. =)

Nyt edessä opinnäytetyön tekemistä,se kyllä alkoi tossa syksyllä, mutta nyt käydään sitten tosi toimiin. Alkuun tuntui todella hankalata, mutta nyt jotenkin on ajatukset lähteneet kulkemaan uudelleen. Tietysti olis pirun hienoa jos olis keksitty sellainen piuha jonka vois liittää päästään tietokoneeseen, joka sitten osaisi ottaa mun päästä kaikki ne ajatukset joita siellä on liittyen opinnäytetyöhöni, mutta eihän sitä vielä ole keksitty. ;) Joten joutuu siten kirjoitamaan itse.

Koulu tuntui muutenkin taas pitkästä aikaa mielenkiintoiselta ja jopa opettajatkin olivat jotenkin erinlaisia tai sit vaan kuvittelelin. Oliskohan sillä vaikutusta että ollaan nyt sit niinku vanhin vuosikurssi ja kohta jo valmiita. =)

Muutenkin jotenkin tuntuu että elämä voisi taas olla paranemassa. Menkat oli ja meni enkä sitten ollut tässäkään kierrossa raskaana, no ehkä seuraavasta, tai luultavasti en. Pitäs varmaan mennä sinne lapsetomuusklinikalle kun toi kierto on taas menny sekasin luultavasti, vai mistä sen oikeestaan voi tietää vaikka olisin oikeesti ollutkin raskaana ja se vaan meni nyt sitten kesken, ei kait mistään kun en sitä testiä tehnyt silloin kun olis pitänyt.

Nyt olis sitten vaihtoehtona se että tässä edelleen vartoilee tai lähtis sinne Ava:lle ja rupeis miettiin sitä IVF:ää, mut kait se olis kaikkein järkevintä nyt vaan keskittyä tää kevät opiskeluun ja vaikka sitten tossa kesän kynnytksellä ruveta vetään sitä hedelmöitysjuttua sitten niin jos tulee raskaaksi niin se syntyisi vasta ensi vuonna ja saisin siten kouluni loppun. Vaikka kait tällänen ajattelu on tyhmää, että vetkuttelee asiaa, kun ei voi koskaan edes tietää voiko saada lapsia ja ikä kuitnekin painaa päälle ja voi käydä niin etten niitä sitten koskaan saa. Mutta onko se sitten loppujen lopuksi elämää suurempi asia. Elämässähän voi tehdä toisaalta niin paljon kaikkea muuta ja toisaalta lapsia saa kyllä hoitaa kun on kummilapsi ja kavereilla on paljon lapsia ja niitä kyllä saa aina lainata silloinkun haluaa, ainakin melkein =) Niin mikäköhän takia sitä tästä aisasta toisaalta ottaa sellasta tressiä, ettei osaa muutakuin laskea kuukaudesta päiviä ja miettiä että koskas seuraavat menkat alkaa, koska niistä sitten on ovulaatia ym...

Eläis vaan elämään ja antais lasten tulla jos on tulakseen!!! No eihän se niin kuitenkaan mene!

Toisaalta aina joskus huomaan pienen piston sydämmessäni kun joku kaveri kertoo vartoovansa vauvaa, niin kuin tänäänkin hyvä ystäväni soitti kertoakseen että saa parin kuukauden päästä toisen lapsen, jotenkin vaan onnen toivotus tuli suustani jotenkin vaikeesti vaikka olen kyllä ihan onnellinen hänen puolestaa, mutta kun ajattelen että hän on saman ikäinen kun minäkin ja minulla ei kuitnekaan ole vilä yhtään lasta. Olen kaveripiiristäni melkein ainoa jolla ei ole lapsia jopa sellaiset ovat jo tehneet, jotka silloin joskus sanoivat etteivät tee koskaan.

Mutta nyt kuitenkin olen päätänyt muutaman kuukauden koittan keskittyä ainoastaan koulun käytiin!!!

Tosi hyvin luvattu en kyllä jaksa tuohon edes itse uskoa =))

 

 

 

Taas vierähti aikaa ennenkun tänne jaksoin tulla mitään tekemään saatikka sitten kirjoittamaan! Jotenkin tuntuu että tuo aika menee nykyään kauhean nopeasti, vaikka ei mitään ihmeellistä tapahdukaan.

Tänään taas rupesi tuntumaan siltä että pitää päästä purkauun edes johonkin päin, tuntuu että koko maailta kaatuu taas päälle. Lapsettomuus rintamalla on taphatunut kevään jälkeen niin, että Tampereen väestöliitto lopetti ,missä olimme olleet tukimuksissa ja hoidoissa, niin sitten tuossa kesän ja syksyn mietin että mitä vaihtoehtoja meillä nyt sitten on? No eihän niitä oikeastaan ole kuin pari joko yleinen tai yksityisiä pari Tampereella. Joten kävimme sitten tuossa syksyllä Avalla. Hieman lisää tutkimuksia ja mietintää. toisaalta jo rupes siellä potuttaa lääkärin asenne kun olen kuulemma melkein liian vanha ja ehdottomasti painoa pitäisi olla huomattavasti vähemmän. En tiä tuliko tämä asenne hänelle siitä kun emme heti suoralta kädeltä juuri heti sitten suostuneetkaan hänen ehdotukseen Ivf:stä, vaan halusimme kuitenkin vielä harkita tilannetta. Harkiintaan johti lähinnä se että minä pelkään aivan älyttömästi neuloja ja toisaalta ajankohta olisi lapselle toisaalta juuri niin väärä kuin vaan voisi olla. Minun pitäsi valmistua joulua koulustani ja toisaalta haluaisin sen kyllä nyt kuitnekin suorittaa ensin ettei sitten jää sellaista tyhmää paria kuukautta tekemättä ja se sitten vauvan takia venyisi älyttömän pitkälle, koska tiedän etten sitten malta lähteä kouluun/harjoitteluun kun ja jos vauva olisi käsivarsillani. Joten olemme nyt sitten vaan oleet ja pähkäileet asiaa. No sain kyllä lääkäriltä Kilpirauhasen vajaatoimintaan lääkeet kun arvoni siinä oli melkein vajaatoiminnassa, joka myös saattaa aiheuttaa lapsettomuutta.

No tietysti taas sitten jossain alitajunnassani tein sitten niin, että rupesin ajattelemaan asiaan. Nyt kun on lääkitys niin tietysti tulen raskaaksi =) Asiahan ei ole niin yksinkertainen että simsalapim ja kaikki on hyvin.

Tottakait tein itelleni sitten taas kaikki oireet, oli lämmännousia, pahoinvointia ja mahassa tuntui oudolta, palelin ja välillä oli kuuma hieman flunssainen olo :) Ja kaiken huipuksi menkat oli tietysti sitten melkein viikon myössä, testiä en uskaltanut tehdä kun en halunnut hosua ja tietysti sitten kun olin päättänyt tänä aamuna tehdä sen niin eikö aamulla seison vessassa testi kädessä niin menkat alkaa. En siis tehnyt testiä.

Olo on ollut todella paskamainen koko helkkarin päivän maha on ollut todella kipee ja mieli maassa aivan totaallisesti, toisaalta ei sitten kuitnkaan meinaa oikein särkylääkettäkään ottaa, jos vaikka kuitenkin. Töissäkin kaikki mennyt ihan perseelleen. Kait sekin johtui ainoastaan omasta olostani kun yrittää olla niin, ettei tässä ole mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Kaikki sitten purkautui kun pääsin kotio lähteen, ensiksi kävin kaupassa ja ostin suklaalevyn ja söin sen siltä istumalta ja loppumatkan sitten porasin kun ajelin kotio.

Päässäni pyörii kaikkea mahdollista omasta huonoudestani, minä en saa lapsia mutta sitten kaikenmaailman hihhulit kyllä niitä saa ihan tosta vaan. Arg!

Sitten mua ärsytää typerät ihmiset ,jotka kyselee onko teillä jo lapsia, sit totee,t ettei ole niin tämä sanoo, että sinä olet itserakas haluat elää vaan itsellesi kun et ole jo tehnyt. Mikä helkkarin itserakas minä olen tekisin viakka kymmenen jos niitä vaan hitto vieköön tulis mutta ei näy eikä kuulu Ei!

 

Toisaalta tää kaikki on huvittavaakin kun aattelee kuinka pystyy itelleen tekeen kaikki oireet ja kuvitteleen kaikkea.

 

Nyt on tämän kevään harjoittelut sitten onneksi takana päin. =) Milenterveysharjoittelu oli juuri niin syvältä kuin alkuun siitä kirjoitinkin, eli en saanut koko viiden viikon aikan yhtään ohjausta, tai en voi sanoo etten yhtään kyllä siellä oli ihan kivoja hoitajia osa jotka jaksoi neuvoa ja kertoa mitä pitää tehdä ja miksi, mutta suurin osa ei korviaan lotkauttanut vaan antoi tehdä mitä huvitti ja kuinka huvitti tai osasi.  No se onneksi on takana päin ja ei tarvitse sinne enää mennä. No toisaalta kyllä sieltä jotain jäi käteenkin lähinnä se että jos joskus taas minulla on itselläni sellainen tilanne että pitää ohjata opiskelijoita niin katon kyllä etten jätä heitä yksin ja kerron heille kyllä asioita ja muutenkin ohjaan heitä.

No oli tässä kyllä ihan mielenkiintoinenkin harjoittelu paikka, eli olin lastenosastolla, sillä sai tehdä ja näki kaikenlaista. Lasten hoitamine vaan on aika haastavaa, varsinkin kun ei kauheesti ole kokemusta niistä, kuinka niitä pitäisi syötää, juottaa, vaihtaa vaippaa, saatika sitten lääkitä, kun ne on niin pieniä osa ja osa on sit jo ihan aikuisten kokosia toiselle menee lääkettä sama määrä kuin aikuisille, mutta sitten sille viikkon vanhalle annetaankin ehkä vaan yksi kymmenes osa aikuisen annoksesta. Saa siinä olla tarkkana ettei vaan anna väärin. Mut muuten jakso oli kyllä mielenkiintoinen.

Nyt sitten on koulua vielä jäljellä 3 tentin verran sitten saa olla 3 kk vapaalla, tai siis töissä tienaamassassa opiskelurahaa. =)

Toisaalta kyllä odotan innolla että pääsen töihin mutta toisaalta jännittää ihan hirveesti kun menen vanhaan työpaikkaani, mutta nyt menekin tekemään sinne sairaanhoitajan töitä enkä enää perushoitajan. Pelottaa että osaako sitä tehä mitään ja kuinka työkaverit suhtautuu siihen että tulen sinne takaisin. Kyllä meillä aina ihan hvyät välit on ollut, etten sitä jännitä, mut jotian kuitenkin.

Päätin sitten jättää lapsenteko puuhatkin syksyyn, kun ei kerta tunnu tärpäämään niin nyt tuli mitta täyteen ja ajattelin antaa meille pienen rauhoittumisen, rupes meinaa pikkasen potuttaan kun aina saa kalenteria tuijottaa ja laskee koska mitäs tehä ja mitä. on meinaa erotiikkaa kaukana siitä hommasta, eikä tunnu missään kun tarvii pakottaa ittensä siihen juuri oikeana päivänä, ja sitten loppu kuun odotat että tapahtuuko yhtään mitään vai ei ja ainahan se on ollut se ettei ole tapahtunut yhtään mitään, sitten taas syömään pillereitä ja laskeen kalenterista että koskas seuraavan kerran vois tärpätä. Toisaalta tää on tuonut aika huvittavia piirteitä tähän homaan, tässä kerrankin olin kaverin kanssa kattomassa yötä ja totesin sillon yöllä että jaha nyt on sellanen olo mahassa että munasolu irtoo (tekee mulla ihan pirun kipeetä =)), no siinä miehen kanssa tekstailtiin ja sovittiin että tuun kotio enkä jää sitten äitille, muuten hyvä mutta matkaa sattu oleen 120km ja ajat sen sitten tulitikut silmissä ja tulet kotia että muka jaksasit tehä jotain, tosi mielenkiintosta. =) Et ihan hulluja hollia. Joten nyt rauhoitan kesän ja pääni jotta sitten ehkä syksyllä uusin voimin jaksaa tehä jotain.

Nautin elämästäni enkä stressaa suotta yhtään mistään!  Tai varmaan juu kun osaiskin olla ettei aina stressais jostain, mut ainakin yksi asia vähemmän.

 

Aha ihan Yö!

Kyl oli hienoa olla yön keikalla. Ja kun seurakin oli vielä loistavaa. =) Kiitos Heli!

Tässä pari kuvaa paikan päältä.

Kyl pojat on sit IHANIA!

Ainoa asia mikä keikalla oli kamalaan oli se kuinka ihmiset käyttäytyvät ravintolassa, juovat perseet olalle ja sitten örvelletään eikä tiedetä mitä tehdään. Keikan seuraaminen oli yhtä tuskaa lavan edessä kun porukka vaan hakkas selkään kyynerpäällä kun ievät pysyneet yhtään pystyssä. ja sai peltä koska kaljatuoppi lentää päähän. Tietysti jos itte olis samassa kunnossa niin eihän sitä tietysti välittäs, mut kun tulee nauttimaan hyvästä musiikista ja seurasta niin ei sillon kyllä tarvi perseet olalla olla.