Jos viime viikko oli kiireinen koulun takia niin tää viikko on ollut sit kiirettä työn merkeissä.  Ensin kuvittelin viikkon niin että olen koulussa vaan yhtenä päivänä ja muut päivät saan viettää kotona saan siivota ja lukee ensi viikon tenttiin. Siis asiathan eivät mene koskaan niin kuin kuvittelee. Tiistai meni koulussa ja keskiviikkona puhelin soi aamusta ja kysyttiin töihin, no tietysti iski rahan ahneus ja suostuin, siitähän seurari tietysti ketjureaktio ja olen edellen töissä. Ahneella on sottanen loppu. Eli olin 2 iltavuoroa ja nyt teen yövuoroa. No jotain hyvää yövuorossa on eli se että sain kun sainkin päivällä siivottua talon yläkerran järjestykseen ainakin jonkin moiseen. Olen aina ihmetellyt sitä mistä johtuu ihmisten hamstraaminen eli pitää kaiken näköstä tavaraa hamstrata aivan kauheesti. Sitten ei voi luopua mistään kun jos sitä vaikka joskus tarvii. Sou kaupasta saa uutta! tai kirpputorilta. No joo kyl mä ymmärrän ja säästän itekin järkevää tavaraa mutta en nyt sentään aivan kaikkee. Ainakin silloinkun muuttaa on helppo laitaa kaikki ylimääränen roskiin ja kirpputorille paremmat tavarat.

Kokeilin elämäni ensimmäisen kerran kirpputori myyntiä, mutta en kyllä kauheesti siitä loppujen lopuksi innostunut, lähinnä siinä kait oli se ettei myynti ollut kamalan hyvä kuitenkaan. Mietin vaan sitä kun itse olen aika nuuka maksamaan kirppari tavaroista kauheesti ja nyt laitoin myytäviin tuotteisiin hinnat ajatellen niin että mitä minä niistä suostuisin maksamaan, niin myynti on ollut kyllä aika olematonta ainakin tähän asti, tosin myynti aikaa on jäljellä vielä 5pv joten ehkä toivoa on. Lähinnä en niinkään ajattele sitä rahaa vaan sitä että haluisin päästä eroon tavaroista joita en enää itse tarvitse. Enkä haluis niitä heitää kaatopaikallekkaan. Enkä ainakaan laita mihinkään UFF:n laatikkoon jotta joku saa ne sitten myydä.

Siis minähän teen työkseni hoitotyötä ja sitä myös opiskelen, jos ei kukaan sitä vielä rivien välistä arvannut  Tänä yönä olen taas miettinyt ja keskustellut kollegoideni kanssa hoitajien halusta tehdä hyvää hoitotyötö tai paremminkin sen puutteesta. Olen montakertaan miettinyt sitä mikä ajaa henkilön hoitotyöhön jos hän ei siitä kuitenkaan mitenkään välitä vaan tekee sitä täysin rutiinin omaisesti eikä yhtään ajattele sitä potilasta jota hoitaa. Miltä potilaasta tuntuu ja mitä hän kenties haluaa. Minun mielestäni hoitotyötä ei pysty tekemään ilman aivoja vaan niitä tässä työssä tarvitaan kyllä todella paljon jotta tulee kaikkien kanssa toimeen ja potilaat tulee hoidettua hyvin!!

On todella hieno tunne kun hoidosta tullaan kiittämään viellä monen vuoden kuluuttuakin, silloin tietää tehneensä työnsä hvyin!

No juu eiköhän tämä ollut taas tässä jateketaan toiste!

Moimoi!